Teen tie ja individuaatio

”Minä olen veden vartija. Minä olen teen palvelija. Minä olen muutoksen vaalija. En kahlitse sitä, mikä kasvaa. En takerru siihen, minkä on murennuttava. Teen tie on minun tieni.”  Teemestarin vala

Emmi Itärannan Teemestarin kirja (Teos, 2012) kertoo 17-vuotiaasta Noriasta, josta tulee teemestari kuten isästäänkin. Teemestari palvelee vettä ja teetä. Teeseremonia on satoja vuosia vanha ja siinä kaikki ovat yhdenvertaisia. Teen tie mielletään elämänmittaiseksi. Noriasta tulee mestari huolimatta siitä, että hän on nainen. Itärannan romaani voidaan nähdä erityisesti naisen individuaatiotarinana.

Se sijoittuu aikuistumisen, itsenäistymisen ja täysi-ikäisyyden kynnykselle. Norian isä kuolee ja äiti muuttaa muualle. Ero vanhemmista on psykologisen kehittymisen edellytys. Siksi se on keskeinen teema myös saduissa.

Noriasta tulee kokeen jälkeen teemestari kuten isästään. Avainkohtaus nostaa esiin naisena olemiseen liittyviä teemoja. ”Sitten on tietenkin myös sukupuolenne onneton tosiseikka. Haluaisin kuulla, miksi uskotte että nainen voi menestyksekkäästi toimia teemestarina?” kysyy mestari Niiramo, joka kritisoi Norian koetta.

Teeseremonian intiimi kohtaaminen voi olla terapeuttisen kohtaamisen kuva.

Teemestarin valassa Noria lupaa palvella muutosta ja olla kahlitsematta sitä, mikä kasvaa. Teemestari seuraa teen tietä, individuaatiota. Päämäärät ovat toiset kuin diktatuurilla ja sen palvelijoilla. Sen vuoksi teen tie on diktatuurille riski. Tasavertainen kohtaaminen seremoniassa on riski. Siinä käytetään salaisen lähteen vettä, joka ei ole diktatuurin hallinnassa. Omaksi itsekseen tuleminen on yhteisölle riski.

Itäranta käsittelee voimia, jotka ovat suurempia kuin yksilö. Voimia, jotka vaikuttavat henkilöiden elämään ilman heidän omaa valintaansa: sääilmiöitä, veden liikkeitä maan alla, kuolemaa; valtaa, jonka aina menettää.

Salaisen lähteen paljastuttua diktatuuri eristää Norian ja lopulta tuhoaa hänet. Diktatuuri on autonominen tuhovoima, jolle yksilö ei voi mitään. Seitsemän kertaa seitsemän päivän aikana Noria ikään kuin hiipuu kuolemaansa. Noria  kuitenkin kirjoittaa tarinansa: ”Lauseet paperilla mursivat ajan ja paikan kehän. Vesi virtasi taas tunturista taloon, ja isä kulki huoneissa.”

Teemestarin kirjassa nuoren naisen elämä katkeaa. Sankarin tuhoutuminen myytissä voi olla uuden alku. Muutos kuvataan ja koetaan kuolemana. Norian ero vanhemmista on individuaation ensimmäinen askel, toinen on mestariksi tuleminen. Kolmas elementti on luova prosessi, jossa Noria kokee elämänsä kokonaisuuden. Noria on valmis tekemään itselleen viimeisen teeseremonian. Metaforisesti Norian tarinassa voisi kysymys olla myös vakavan sairauden kohtaamisesta. Jostakin sellaisesta, jolle emme voi mitään.

”Todellisuuden kudos järjestäytyi ympärilläni uudelleen tavalla, josta en voinut katsoa pois. Elämän langat punoutuivat toistensa poikki ja lomaan, ne kietoutuivat yhteen ja kasvoivat taas erilleen, muodostivat verkon, joka piteli koossa kaikkea olevaa. Pystyin näkemään sen halkeamat selvästi, säikeet, jotka purkautuivat ja liukuivat pois ulottuviltani. Maailma kasvoi ja sykki yhä tarinoita, mutta minulla ei ollut jalansijaa niissä. Ja kaiken takana oli tyhjyys, jota melkein saatoin koskettaa: kylmä ja hiljainen olemattomuuden tila, paikka, jonka saavutamme, kun katoamme maailman muistista. Paikka, jossa todella kuolemme. ”

Teemestari on itsen symboli, itseksi tulemisen symboli, jonka voi kokea missä elämän vaiheessa tahansa. Mestari voi kuitenkin olla vieraana seremoniassa vain kerran elämässään, ennen kuolemaansa.

 

Kommentera

E-postadressen publiceras inte. Obligatoriska fält är märkta *