Tag Archives: individuaatio

Musta joutsen – vastakohtien kohtaamisesta

Posted on by
Reply

Musta joutsen (2010) elokuva on kuvaus prosessista, jossa psyyke yrittää tasapainottaa yksipuolista elämänasennetta. Minästä pois suljetut, vieraat puolet tuntuvat pelottavilta. Ne ovat jotakin sellaista, mitä tietoisesti halveksimme. Ne voivat myös houkutella puoleensa. Ne ovat yöpuolia, mustan joutsenen ominaisuuksia.

Vastakohtaisuuden kokeminen omassa itsessään ja vierauden ja toiseuden kohtaaminen ulkoisessa maailmassa ovat juuri nyt ajankohtaisia teemoja. Vieraan torjuminen, ja kenties lopulta tuhoaminen, johtaa myös meidän tuhoomme. Yksipuolisen asenteen johtamaa elämää eletään ’kuolleena’.

 Helgi Gardarsson on islantilainen psykiatri, jonka kanssa vedimme elokuvan pohjalta seminaarin vastakohtien kohtaamisesta Kööpenhaminan Jung Insituutissa.

Nina haluaa tanssia pääroolin Joutsenlampi-baletissa. Hänen pitää tanssia sekä mustan että valkoisen joutsenen roolit. Hänellä on valmiuksia valkoiseksi joutseneksi, mutta mustaksi hänellä on liian vähän intohimoa. Ninalla on hallitseva äiti eikä hänellä ole suhdetta omaan seksuaalisuuteensa. Hän on miellyttämishaluinen eikä kykene asettamaan rajoja. Rajoja ei myöskään ole fantasian ja todellisuuden välillä. Elokuvassa on useita kohtauksia, joissa fantasia sekoittuu todellisuuteen. Fantasiaa tarvitaan kuitenkin myös uuden syntymiseen ja nautinnon kokemiseen.

Nina ei ole psykoottinen vaan Ninan minä on yksipuolisesti kehittynyt ja hän tavoittelee täydellisyyttä. Mustan joutsenen ominaisuudet on torjuttu pois tietoisesta minäkuvasta.

Musta joutsen elokuva on individuaatiotarina, jossa psyyke pyrkii integroimaan vastakohdat ja monipuolistamaan minän yksipuolista, kontrolloitua suuntautumista. Aivan elokuvan alkuminuuteilla Nina näkee itsensä metrossa, minänsä toisen puolen. Tällaista osaminuutta, varjoa, edustaa myös Lily, joka on Ninaa paljon särmikkäämpi hahmo – seksuaalinen ja sääntöjä rikkova. Lilyllä olisi valmiudet tanssia mustan joutsenen rooli ja hänet nimetäänkin Ninan varalle.

Fantasioissaan Nina kohtaa Lilyn seksuaalisesti. Seksuaaliseen avautumiseen houkuttelee myös baletin johtaja ja ohjaaja Thomas Leroy. Symbolisella tasolla Leroy edustaa nimushahmoa, jonka tehtävä on rakentaa yhteyttä tietoisen ja tiedostamattoman mielen välille.

Tarinan kuluessa Nina kehittyy: hän kykenee nautintoon ja ilmaisemaan negatiivisia tunteitaan. Hän asettaa rajoja ja irtaantuu äidistään. Kun hänen fantasiakykynsä kehittyy, hän kykenee myös nautintoon. Hänelle syntyy ainakin aavistus elämästä ’elävänä’ eikä vain elämästä ’kuolleena’. Kontakti vastakohtien välille syntyy.

Loppuratkaisuna on kuitenkin fantasia, jossa Nina surmaa mustan joutsenen, Lilyn, ja lopuksi kuolee itse. Vastakohdat eivät tule integroiduksi vaan dikotomia säilyy – toisen pitää tuhoutua. Individuaatio on epätäydellinen, negatiivinen.

Elokuvan todellisuus on symbolista, unen todellisuutta. Tosielämässä individuaatio on aina epätäydellistä, vaikkei se johdakaan itsetuhoon. Kehitymme spiraalinomaisesti ja palaamme samoihin asioihin, joskus hitaasti, joskus kaoottisen nopeasti – useimmiten kriisin kautta. Paraneminen ei ole lopullista, terapia ei lupaa ihmeitä vaan kykyä olla kärsimyksen kanssa. Osa tätä kehitystä on vastakohtaisten ominaisuuksien hyväksyminen itsessä ja muissa, sen hyväksyminen, että samaa kohdetta voi rakastaa ja vihata. Että rakkauskin on epätäydellistä

Teen tie ja individuaatio

Posted on by
Reply

”Minä olen veden vartija. Minä olen teen palvelija. Minä olen muutoksen vaalija. En kahlitse sitä, mikä kasvaa. En takerru siihen, minkä on murennuttava. Teen tie on minun tieni.”  Teemestarin vala

Emmi Itärannan Teemestarin kirja (Teos, 2012) kertoo 17-vuotiaasta Noriasta, josta tulee teemestari kuten isästäänkin. Teemestari palvelee vettä ja teetä. Teeseremonia on satoja vuosia vanha ja siinä kaikki ovat yhdenvertaisia. Teen tie mielletään elämänmittaiseksi. Noriasta tulee mestari huolimatta siitä, että hän on nainen. Itärannan romaani voidaan nähdä erityisesti naisen individuaatiotarinana.

Se sijoittuu aikuistumisen, itsenäistymisen ja täysi-ikäisyyden kynnykselle. Norian isä kuolee ja äiti muuttaa muualle. Ero vanhemmista on psykologisen kehittymisen edellytys. Siksi se on keskeinen teema myös saduissa.

Noriasta tulee kokeen jälkeen teemestari kuten isästään. Avainkohtaus nostaa esiin naisena olemiseen liittyviä teemoja. ”Sitten on tietenkin myös sukupuolenne onneton tosiseikka. Haluaisin kuulla, miksi uskotte että nainen voi menestyksekkäästi toimia teemestarina?” kysyy mestari Niiramo, joka kritisoi Norian koetta.

Teeseremonian intiimi kohtaaminen voi olla terapeuttisen kohtaamisen kuva.

Teemestarin valassa Noria lupaa palvella muutosta ja olla kahlitsematta sitä, mikä kasvaa. Teemestari seuraa teen tietä, individuaatiota. Päämäärät ovat toiset kuin diktatuurilla ja sen palvelijoilla. Sen vuoksi teen tie on diktatuurille riski. Tasavertainen kohtaaminen seremoniassa on riski. Siinä käytetään salaisen lähteen vettä, joka ei ole diktatuurin hallinnassa. Omaksi itsekseen tuleminen on yhteisölle riski.

Itäranta käsittelee voimia, jotka ovat suurempia kuin yksilö. Voimia, jotka vaikuttavat henkilöiden elämään ilman heidän omaa valintaansa: sääilmiöitä, veden liikkeitä maan alla, kuolemaa; valtaa, jonka aina menettää.

Salaisen lähteen paljastuttua diktatuuri eristää Norian ja lopulta tuhoaa hänet. Diktatuuri on autonominen tuhovoima, jolle yksilö ei voi mitään. Seitsemän kertaa seitsemän päivän aikana Noria ikään kuin hiipuu kuolemaansa. Noria  kuitenkin kirjoittaa tarinansa: ”Lauseet paperilla mursivat ajan ja paikan kehän. Vesi virtasi taas tunturista taloon, ja isä kulki huoneissa.”

Teemestarin kirjassa nuoren naisen elämä katkeaa. Sankarin tuhoutuminen myytissä voi olla uuden alku. Muutos kuvataan ja koetaan kuolemana. Norian ero vanhemmista on individuaation ensimmäinen askel, toinen on mestariksi tuleminen. Kolmas elementti on luova prosessi, jossa Noria kokee elämänsä kokonaisuuden. Noria on valmis tekemään itselleen viimeisen teeseremonian. Metaforisesti Norian tarinassa voisi kysymys olla myös vakavan sairauden kohtaamisesta. Jostakin sellaisesta, jolle emme voi mitään.

”Todellisuuden kudos järjestäytyi ympärilläni uudelleen tavalla, josta en voinut katsoa pois. Elämän langat punoutuivat toistensa poikki ja lomaan, ne kietoutuivat yhteen ja kasvoivat taas erilleen, muodostivat verkon, joka piteli koossa kaikkea olevaa. Pystyin näkemään sen halkeamat selvästi, säikeet, jotka purkautuivat ja liukuivat pois ulottuviltani. Maailma kasvoi ja sykki yhä tarinoita, mutta minulla ei ollut jalansijaa niissä. Ja kaiken takana oli tyhjyys, jota melkein saatoin koskettaa: kylmä ja hiljainen olemattomuuden tila, paikka, jonka saavutamme, kun katoamme maailman muistista. Paikka, jossa todella kuolemme. ”

Teemestari on itsen symboli, itseksi tulemisen symboli, jonka voi kokea missä elämän vaiheessa tahansa. Mestari voi kuitenkin olla vieraana seremoniassa vain kerran elämässään, ennen kuolemaansa.

 

Kaksi Jungin kirjettä

Posted on by
Reply

Kun Gerhard Adler, joka toimitti kirjat Jungin kirjeistä, oli poistanut puhtaasti julkaisutoimintaa tai käytännöllisiä asioita koskevat kirjeet, työstettäväksi jäi 1600 kirjettä. Niistä tehtiin kaksi julkaisua, Letters 1906-1950 ja Letters 1951-1961. Sen lisäksi on julkaistu Freudin ja Jungin kirjeenvaihto, Freud-Jung Letters.

Kirjeissään Jung keskustelee aikansa tiedemiesten ja teologien kanssa, mutta myös kollegojensa ja ensimmäisen polven jungilaisten sekä eri puolelta maailmaa olevien ihmisten kanssa. Monet kysyvät häneltä neuvoa. Varsinkin viimeisinä vuosinaan hän pohtii kristinuskon merkitystä. Objektiivinen psyyke tiedostamattoman synonyyminä tulee kirjeissä voimakkaasti esille, samoin järkkymätön kokemus individuaatiosta. Vuonna 1948 hän kirjoittaa eräässä kirjeessään: “Individuation doesn’t isolate, it connects.” Jung ei tarkoittanut individuaatiolla individualismia. Individuaatio ei tapahtunut eristyksissä. Se on yhteisöllinen prosessi.

Suomensin kaksi kirjettä, joissa nämä teemat näkyvät.

16. elokuuta 1960

Hyvä Herra C. Smith

Miksi ette voi ymmärtää, että terapeuttinen tapahtuma on elinvoimainen prosessi, jota minä kutsun individuaatioksi? Se tapahtuu objektiivisesti, ja se on se prosessi, joka auttaa potilasta, eikä enemmän tai vähemmän kompetentti tai tyhmä analyytikon tulkinta.

Parasta, mitä analyytikko voi tehdä, on olla häiritsemättä prosessin luonnollista kehitystä. Minun niin kutsutut näkemykseni ovat vain surkeita välineitä yrittää sanoin kuvailla tätä erittäin mystistä transformaation prosessia eivätkä ne palvele mitään muuta tarkoitusta kuin sen luonteen kuvailua.

Prosessissa on kysymys kokonaiseksi tulemisesta tai integraatiosta, eikä se ikinä voi tapahtua sanojen tai tulkintojen avulla, vaan ainoastaan Psyyken oman luonteen vuoksi. Kun sanon Psyyke, tarkoitan jotain tuntematonta, jolle annan nimen Psyyke. On olemassa ero hypoteesin ja hypostaasin välillä. Minun hypoteesini on, että kaikki psyyken tuotokset, jotka viittaavat uskonnollisiin näkemyksiin, ovat vertailtavissa, koska ihmismieli on perustavanlaatuisesti samankaltainen. Tämä on tieteellinen hypoteesi. Gnostilainen, jollaiseksi Buber minua väittää, ei luo hypoteesia vaan hypostaasin tehdessään metafyysisiä väittämiä.

(…)

Sincerely yours, C.G.Jung

 

 25. huhtikuuta 1952

Hyvä rouva Ernsthausen

Olen lukenut yksityiskohtaisen kirjeenne tarkasti. En ole filosofi vaan lääkäri ja empiristi. Tutkin psykologiaa ensisijaisesti tieteenä ja toissijaisesti psykoterapeuttisena instrumenttina. Koska neuroosi on asenteeseen liittyvä ongelma, ja koska asenne on riippuvainen tietyistä dominanteista tai perustuu niihin, äärimmäisiin ja korkeimpiin ideoihin ja periaatteisiin, voidaan asenteissa olevaa ongelmaa luonnehtia uskonnolliseksi. Tätä tukee se tosiasia, että uskonnolliset aiheet ilmestyvät unissa ja fantasioissa ilmiselvästi säädelläkseen asenteita ja palauttaakseen häirityn tasapainotilan. Nämä kokemukset pakottivat minut ottamaan uskonnolliset kysymykset huomioon, tai paremminkin tutkimaan uskonnollisten väittämien psykologiaa lähemmin. Päämääräni on paljastaa psyykkiset tosiasiat, joihin uskonnolliset väittämät viittaavat. Minulle on selvinnyt, että kun arkkityyppinen sisältö ilmenee spontaanisti unissa, niin sillä on säännönmukaisesti numinoosi ja parantava vaikutus. Ne ovat ikiaikaisia psyykkisiä kokemuksia, jotka usein antavat potilaalle pääsyn suljettuihin uskonnollisiin totuuksiin. Tämän olen myös itse kokenut.

Olen varsin kaukana ajatuksesta ”pelastua itse”, koska olen täysin riippuvainen siitä, tuleeko tällainen kokemus tielleni vai ei. Olen samassa tilanteessa kuin Saulus, joka ei tiedä mitä hänelle tapahtuu Damaskoksen tiellä.  Jos mitään ei tapahdu, hänestä ei koskaan tule Paavalia. Hänen pitäisi jatkaa kristittyjen vainoamista, kunnes ilmoitus lopulta murskaisi hänet. Niin se tapahtuu potilailleni ja niin se tapahtui minulle. Aivan kuten voin pidätellä, tai jopa pysäyttää, influxus divinuksen (mistä tahansa se tuleekaan) ennakkoluuloisilla mielipiteillä, voin myös sopivalla toiminnalla houkutella sitä lähemmäs, ja kun se tapahtuu, hyväksyä sen. En voi saavuttaa mitään väkisin, mutta voin tehdä kaiken sen puolesta enkä mitään sitä vastaan. Minulle psyyke on jotakin objektiivista, joka vaikuttaa tietoisuuteeni. Tiedostamaton (objektiivinen psyyke) ei kuulu minulle; olipa oikein tai väärin, minä kuulun sille. Tekemällä sen tietoiseksi, erottautumalla siitä, ja sillä tavalla objektivoimalla sen, voin integroida sen tietoisesti. Siten persoonallisuuteni on tullut täydeksi, kokonaiseksi,  ja on valmistautunut äärimmäiseen kokemukseen, mutta ei sen enempään. Se, mitä voi, mutta minkä ei tarvitse tapahtua tämän jälkeen, on tiedostamattoman spontaani toiminta, jota alkemistit Paraclesus, Boehme ja moderni tiedostamaton ovat symboloineet salamoinnilla.

Toivottavasti edellä oleva on vastannut kysymykseenne. Pahoittelen vastauksen viivästymistä. Ensin minun täytyi parantua flunssasta.

Yours sincerely C.G. Jung

 

 

 

Talking cure ja tanskalaista draamaa

Posted on by
Reply

Olen palannut kirjojen maailmaan: kustansin Lars Ehnbergin Unia, satuja ja myyttejä.  Se on ensimmäinen suomenkielinen perusteos C.G.Jungin analyyttisestä psykologiasta ja samalla Noxbooxin ensimmäinen kirja.

Analyyttinen psykologia syntyi yhtä aikaa Freudin psykoanalyysin kanssa. Psykodynaamisten teorioiden ensiaskeleita otettiin jo 1800-luvun loppupuolella. Niiden ihmiskäsitys korostaa ihmisen tiedostamatonta puolta. Freud painotti myös lapsuuden merkitystä persoonallisuuden kehitykselle, minkä myöhempi tutkimus varhaisesta  vuorovaikutuksesta sitten vahvisti. ”Talking cure” on ollut vallankumouksellinen terapeuttinen työtapa yli sadan vuoden ajan.

Jungin ja Freudin yhteistyö päättyi välirikkoon vuonna 1913. Jung alkoi kehittää omaa analyyttistä psykologiaansa. Jungin myönteisempi käsitys tiedostamattomasta mielestä sekä symbolien merkityksestä on sittemmin saanut paljon seuraajia. Myers&Briggs persoonallisuustesti on  yksi tunnetuimpia sovelluksia Jungin 1920-luvulla kehittämästä typologiasta.

Individuaatio on analyyttisen psykologian keskeisiä käsitteitä ja tarkoittaa ihmisen elämänmittaista kehittymistä omaksi itsekseen. Jung keskittyi ensisijaisesti yksilön toisella elämänpuoliskolla tapahtuvaan kehitykseen, elämän tarkoituksen löytymiseen.

C.G. Jungin ajatukset ovat inspiroineet Hollywood-käsikirjoittajia ja elokuvantekijöitä sekä viime vuosikymmeninä tanskalaisia draaman tekijöitä. Jung tutki satuja, myyttejä ja kuvia, joissa tiedostamaton psyyke ilmenee.  Hänen näkemyksensä ovat vaikuttaneet draamahenkilön rakentamiseen ja tarinankerrontaan. Sanotaankin, että elokuva muistuttaa unta. Eri alojen taitelijat, jotka työskentelevät symbolisen materiaalin kanssa, ovat saaneet innostusta Jungin psykologiasta.

Jung näkee tiedostamattoman mielen luovana voimavarana. Hänen käsityksensä ihmisenä olemisesta oli laaja ja salliva – myös poikkeusyksilöille oli tilaa ja poikkeavat mielentilat kuuluivat psyyken kokonaisuuteen.

Psykoterapeuttisena metodina analyyttinen psykologia on vähemmän tunnettu kuin freudilainen psykoanalyysi.  Koko maailmassa toimii noin 3000 jungilaista psykoanalyytikkoa – vähemmän kuin Suomessa psykoterapeutteja. Suomessa yksi jungilaisuuden uranuurtajista on ollut filosofian tohtori Lauri Rauhala.

Jungilaisessa metodissa tapaamiskertoja on yleensä yksi viikossa, terapia on vuorovaikutteista ja erilaisia luovia menetelmiä hyödyntävää. Jung myös otti esille potilaan ja lääkärin molemminpuolisen suhteen, jossa molemmat tulevat vaikutetuksi ja muuttuvat terapiasuhteen aikana.

Unia, satuja ja myyttejä sisältää myös rekonstruktion sana-assosiaatiokokeesta alkuperäisessä muodossaan, sillä tavalla kuin se Burgholzlin mielisairaalassa tehtiin 1900-luvun alussa. Jung toimi sairaalan psykiatrina. Sana-assosiaatiokokeen laaja esittely kirjassa on perusteltua, koska se muodostaa Ehnbergin mukaan pohjan Jungin ajattelulle.  Luultavasti rekonstruktio tulkintoineen on ainutlaatuinen jungilaisessa kirjallisuudessa ylipäätään.

Kirjan voi ostaa verkkokaupastamme www.noxboox.fi 

 

 

 

Millaisia sankareita ovat Anders Behring Breivik ja Steve Jobs?

Posted on by
1

Sankarimyytti on yleismaailmallinen, ihmisen mielessä toimiva malli. Myyttien avulla ihminen käsittää ympäröivän todellisuuden ja itsensä. Ne ohjailevat meissä olevia voimia ja impulsseja tiettyyn suuntaan. Suuri osa elokuvista, kirjoista, peleistä, saduista ja uskonnoista perustuu sankarimyyttiin. Media, mainokset ja urheilu hyödyntävät sankaritarinaa, koska se on kulttuurinen, yhteisesti jaettu malli. Sankarimyyttillä on myös kehityspsykologinen tehtävä: siirtymävaiheissa tarvitaan sankarin ominaisuuksia, jotta vanha voidaan jättää taakse ja uusi valloittaa. Joskus siirtymä epäonnistuu.

Steve Jobs on kiistatta sankari. Elämäkertatietojen perusteella voidaan olettaa, että Jobsin persoonallisuus oli narsistisesti rakentunut. Anders Behring Breivik loi sankarikuvastoa itsensä ja tekonsa ympärille. Samankaltaiset ainekset persoonallisuusrakenteissa johtivat hyvin erilaisiin tuloksiin Jobsin ja Breivikin kohdalla. Jobs ei koskaan eristäytynyt kuten Breivik. Suuruuden kuvitelma itsestä syntyy vain eristyksissä. Jobsin fantasia oli luova, Breivikin tuhoava. Jobsin fantasiaan liittynyt ideologia synnytti ennen näkemättömän bisneksen. Breivikin äärioikeistolainen maailmankatsomus johti joukkomurhaan. Hänen hihamerkissään oli teksti: The marxist hunter.

Individuaatiolla tarkoitetaan koko elämän mittaista persoonallisuuden kehitystä. Jokaiseen kehitysvaiheeseen liittyvät omat ominaispiirteensä ja riskinsä, ja kehitys voi kääntyä negatiiviseksi. Negatiivinen individuaatio tuottaa oman kuvastonsa ja symbolinsa kuten Breivikin tapauksessa. Jos siirtymä aikuisuuteen jää toteutumatta ja yksilön persoonallisuuden rakenne on narsistinen tai antisosiaalinen, on mahdollistavaarana, että fantasiasta kehittyy tuhoava. Silloin manipulatiivisen, vahingoittavan tai aggressiivisen käyttäytymisen päämäärä on aiheuttaa toisille sama kokemus pelosta, hylkäämisestä, kauhusta tai petoksesta kuin yksilö on itse lapsuudessaan kokenut. Vihasta vanhempia, maailmaa, jumalaa tai itseä kohtaan tulee psyyken keskeinen motivaatiojärjestelmä.

Länsimaissa aikuisuuteen siirtyminen on yleisesti pitkittynyt. Sen katsotaan tapahtuvan 12 –21 ikävuoden välissä, mutta se voi tapahtua paljon myöhemmin. Tässä siirtymässä sankarin astuminen mielen näyttämölle on tärkeää. Jos siirtymää ei tapahdu, yksilö jää fantasiamaailmaan, riippuvaiseksi edellisestä kehitysvaiheesta. Todellisuus ei koskaan tunnu tyydyttävältä, oikeisiin elämän haasteisiin ei koskaan vastata – fantasiassa ja hoivamaailmassa pysyminen ovat kiehtovampia vaihtoehtoja.

Kulttuurista, joukkosurman käsikirjoitusta toteuttavat alle kolmikymppiset miehet. Siirtymä aikuisuuteen on heidän kohdallaan epäonnistunut.

Sankarin mytologisessa elämässä on usein kaksoisvanhemmuuden teema (vrt . Herakles, Jeesus). Oikeilla vanhemmilla ei ole merkitystä tai toinen vanhemmista puuttuu (vrt. Jobs ja Breivik). Teeman keskeinen asema myytissä viittaa siihen, että oikeassa elämässä vanhemmuudessa menee aina jokin pieleen. Psykologinen kehitys on parhaassakin tapauksessa riskialtista, haavoittuvaa ja traumaattista. Herakleen tarinan alkulähde ja urotekojen taustavaikuttaja oli Hera, Zeuksen puoliso, joka vihasi Heraklesta.

Anders Behring Breivik kertoi psykiatreille toivovansa, ettei hänen äitinsä tulisi oikeussaliin, koska äiti on ainoa, joka voisi provosoida hänen tunteitaan. Äiti on hänen Akilleen kantapäänsä. Breivik kaavailee manifestissaan tulevaisuuden yhteiskuntaa, jossa avioerotilanteessa lapset annettaisiin automaattisesti isälle. Oikeudessa hän kertoi lapsuutensa olleen onnellinen ja normaali. Breivikin biologinen isä kävi pojastaan huoltajuustaistelun oikeudessa, mutta hävisi. Äiti on sanonut haastattelussa toivoneensa pojastaan lääkäriä tai poliisia. Breivik teki joukkosurman valepoliisina.

Narsistisen ja antisosiaalisen persoonallisuuden on todettu olevan yhteydessä rikolliseen käyttäytymiseen. Yhdysvaltalainen oikeuspsykologi Stephen Diamond kutsuu näiden yhdistelmää psykopaattiseksi narsismiksi. Saman yhteyden on havainnut vakavia persoonallisuushäiriöitä tutkinut Otto Kernberg, joka kirjoittaa pahanlaatuisesta narsismista. Persoonallisuushäiriö voidaan käsittää psykologisen kehityksen pysähtymisenä ja vääristymisenä. Diamond näkee myös depression äärimmäisen väkivallan takana: välttääkseen tyhjyyttä yksilö tarvitsee jatkuvaa jännitystä ja adrenaliinipurkauksia. Tietynlainen persoonallisuusrakenne tulee riippuvaiseksi lain rikkomisesta, raivosta, riskinotosta, päihteistä tai väkivallasta.

Sankarin täytyy kohdata seksuaalisuus, väkivalta, aggressio, ikääntyminen ja sairaudet. Hänen täytyy oppia luopumaan ja kestämään pettymyksiä. Usein sankari taistelee lohikäärmettä vastaan. Sankari edustaa energiaa, joka tappaa lohikäärmeen, jotta elämä voisi jatkua eteenpäin. Sankarimyytin teemat ovat tuttuja viimeaikaisesta yhteiskunnallisesta keskustelusta: vanhemmuus, huoltajuus, väkivalta, kuolema – ylipäätään elämän suuret eettiset ongelmat.

Yleisöä kiinnostavat negatiiviset sankarit. Sekä arkielämässä että tarinoissa kohtaamme enemmän negatiivista individuaatiota kuin täydellisiä kehitystarinoita. Kun tuhoavaan fantasiaan yhdistyy ideologinen ulottuvuus, seuraukset voivat olla Norjan joukkomurhan kaltaisia. Sankaritarinoissa kohdataan epätäydellisen maailman ja ihmisyyden haasteet. Sankarimyytin merkitys on siinä, että se tekisi todellisuudesta fantasiaa houkuttelevamman.
Nämä pohdinnat eivät kuulu vain mielenterveystyön tai oikeuspsykiatrian piiriin. Samat voimat, jotka toimivat ääri-ilmiöissä, toimivat myös meissä. Me luomme hirviöt.