Takaisin artikkeleihin
Lataa artikkeli tästä:  Word-tiedostona

 
 

Harri Virtanen

 

Minä olen teidän tiedostamattomanne

 

Essee videosta, jonka Pekka-Eric Auvinen julkaisi netissä ennen kuin ampui kahdeksan ihmistä ja itsensä Jokelassa vuonna 2007

 

 

 

 

Vuonna 2007, 7. marraskuuta, kello 11.28, Pekka-Eric Auvinen sulkee tietokoneensa, ottaa reppunsa ja menee ulos. Hän ajaa polkupyörällä koululle, menee sisään ja alkaa ampua. Hän tappaa kahdeksan ihmistä kolmessatoista minuutissa. Sitten hän ampuu itsensä koulun vessassa (Poliisin tutkintamateriaali 2008).

 

Se oli suuri päivä – ainakin Pekka-Ericin mielessä. Hän oli suunnitellut iskua – The Main Strike (Poliisin tutkintamateriaali 2008) – saman vuoden maaliskuusta lähtien. Joka päivä koulussa istuessaan hän tiesi tekevänsä jotakin suurta seuraavana syksynä. Se antoi hänelle vallantunteen. Seitsemäntenä marraskuuta hän on tuntenut olevansa jotakin suurempaa. Koulumatkan hän on kuin lentänyt polkupyörällään, vallankumouksensa päivänä.

 

Se oli myös Lokakuun vallankumouksen juhlapäivä.

 

Pekka-Ericistä tulee maailmankuulu. Tämän hän tiesi varmasti, koska oli tutkinut USA:n tapahtumia. Columbinen ampuja oli nimeltään Eric Harris ja Pekka-Eric ihaili häntä. Pekka-Ericillä oli sama nimi, vaikka hänen nimensä viittasikin Eric Claptoniin. Hän tiesi, että hänen videoklippinsä ”Jokela High School Massacre” huomattaisiin kaikkialla maailmassa ja hänen äänensä tulisi kuuluviin. Se oli tuhoava ääni, joka oli paisunut psyyken arkkityyppisten osien kokemisesta ja niihin samaistumisesta.

 

Se, mitä Pekka-Eric teki, on meidän tiedostamattomamme heijastusta. Se on heijastus, jota emme halua nähdä.

 

NaturalSelector89 ja valkoinen raivo

 

Tämä essee liittyy opintoihini Kööpenhaminan Jung Instituutissa. Olen kuusivuotisessa psykoanalyytikkokoulutuksessa viimeistä vuotta. Esseen tehtävänanto oli kirjoittaa symbolisesta materiaalista. Etsin aihetta saduista ja elokuvista, mutta palasin aina uudestaan Pekka-Ericin tarinaan.

 

Pohdin, millaisen näkökulman voisin ottaa koulusurmaan. Mikä on symbolista tässä tarinassa? Onko se massamurhan rituaali vai ne merkitykset, jotka se sai mediassa? Onko se Pekka-Ericin ase, Sig Sauer 22, jonka hän nimesi Catherineksi? Catherine tarkoittaa puhdasta. Vai voisiko videota tutkia symbolisena materiaalina?

 

Pekka-Eric latasi videon juuri ennen kuin lähti kouluun. Hän oli kuvannut sen aikaisemmin samalla viikolla. Hän oli saanut aseensa vain seitsemän päivää aikaisemmin. Video kestää yhden minuutin seitsemäntoista sekuntia. Siinä on kolme kuvaa: Jokelan koulu, Pekka-Eric aseineen ja mustaa. Se alkaa mustasta ja päättyy mustaan. Koulurakennus heijastuu vedestä. Näemme myös Pekka-Ericin kaksi kertaa – toinen kuva hänestä katoaa mustaan.

 

Musiikki, jonka hän valitsi ääniraidaksi, on KMFDM:n ”Stray bullet”. Laulun sanoissa on rivi: ”I’m your unconsciousness.” Minä olen teidän tiedostamattomanne. Se on myös tämän esseen otsikko. Pekka-Eric on meidän tiedostamattomamme sellaisella tavalla, jota emme halua nähdä. Hän edustaa sellaista osaa meissä, joka on torjuttu – myös kollektiivisesti. Kysymys on siitä, ettemme halua tunnistaa varjoamme. Henkilökohtaisella varjolla tarkoitetaan persoonallisuuden kehittymättömiä tai torjuttuja puolia, poisvalittuja mahdollisuuksia. Joskus sitä käytetään synonyyminä henkilökohtaiselle tiedostamattomalle. Kollektiivisella varjolla tarkoitetaan yhteisön torjumia sisältöjä ja viime kädessä sen ilmentymänä arkkityyppistä pahuutta.

 

Laulussa sanotaan myös ”I’m the illegitimate son of god”, joka viittaa Anti-Kristukseen tai Saatanaan. Hahmot, jotka ovat kollektiivisen varjon personifikaatioita, hallitsivat Pekka-Ericin psyykeä. Tiedetään myös, että Eric Harris on siteerannut samaa laulua. Harris käytti t-paitaa, jossa luki Natural Selection. Pekka-Eric käytti pseudonyymejä Natural Selector ja NaturalSelector89. Myös Harris koki olevansa jumalan kaltainen.

I am your unconsciousness

I am unrestrained excess

Metamorphic restlessness

I’m your unexpectedness

 

I am your apocalypse

I am your belief unwrought

Monolithic juggernaut

I’m the illegitimate son of god

 

 

Kun päätin kirjoittaa Pekka-Ericin videosta, luin Katja Merikallion (2008) artikkelin, joka kertoi valkoisesta raivosta. Artikkelissa keski-ikäinen, menestynyt mies, Lauri, kertoo olevansa potentiaalinen joukkomurhaaja. Hän ei ole koskaan tappanut tai edes satuttanut ketään, mutta hän fantasioi joukkomurhasta. Fantasia tulee aina pettymyksen tai depression yhteydessä.

 

Hän kertoo tilanteen lapsuudestaan. Muut pojat seisoivat hänen päällään ja potkivat häntä, kun hän makasi kurassa. Hän keksi tavan syrjäyttää kivun. Hänen kohdallaan dissosiaatio alkoi silloin. Hän kutsuu tunnettaan valkoiseksi raivoksi.

 

Dissosiaatio on defenssi, joka syntyy traumaattisessa kokemuksessa. Donald Kalsched (1996) kirjoittaa sisäisestä teloittajasta, joka on valmis tuhoamaan egon – tai koko universumin – torjuakseen kivun ja uudelleen traumatisoitumisen.

 

Murha/itsemurha psyyken ytimessä

 

Sekä kokonaisuus (Wholeness) että vammautuneisuus (Invalidism) ovat itsen aspekteja. Ne edustavat psyyken polarisaatiota. On liian helppoa nähdä vain itsen täydellisyys, kirjoittaa Guggenbuhl-Craig kirjassaan The emptied soul. Ihminen tulee tietoiseksi itsestään vammautuneisuutensa, itsen epätäydellisyyden kautta.  Meillä kaikilla on psykopaattisia puolia, joita pyrimme kompensoimaan. (Guggenbuhl-Craig 1980.)

 

 

Kuten näemme Karin tapauksessa, tämänkaltaisen psykopaattisen tyhjyyden, tai tyhjien alueiden (Guggenbuhl-Craig 1980), dissosiaation ja destruktiivisen puolustusmekanismin (Kalsched 1996) kanssa on mahdollista työskennellä terapeuttisesti.

 

Varjon ytimessä on murha/itsemurha. Ne tuntuvat epäinhimillisiltä, mutta ne ovat keskeisiä aspekteja meidän psyykkisessä elämässämme, koska ne kytkeytyvät luovuuteen, psyyken luovaan potentiaaliin. Kun jotakin menee pieleen psykologisessa kehityksessä ja murha/itsemurha alkaa näyttää tosielämän ratkaisulta, voi tapahtua identifioituminen psyyken kollektiivisiin osiin. Yksilö toimii kulttuurisen käsikirjoituksen mukaan. Jos impulssit eivät tule työstetyiksi symbolisesti, on mahdollista, että ne toteutuvat reaalimaailmassa. Tätä kehityskulkua kutsun negatiiviseksi individuaatioksi, ja sen symbolia, tässä tapauksessa Pekka-Ericin videota, negatiiviseksi mandalaksi.

 

Pekka-Ericin kohdalla voi nähdä monia väkivaltaisuutta ennakoivia riskitekijöitä. Kykymme ennustaa toteutuvaa väkivaltaa on kuitenkin huono (Verlinden, Hersen & Thomas 2000). Traagisten tapahtumien jälkeen syntyy tarve ymmärtää mitä tapahtui ja miksi, mutta ei ole olemassa luotettavaa menetelmää ennustaa kouluampumisia tai selittää niitä rationaalisesti. Kouluampumiset ovat muuttuneet tappavammiksi, ja ne koskettavat suoraan suurta ihmisryhmää ja koko yhteiskuntaa median kautta.

 

Entäpä symbolinen tulkinta? Voimmeko löytää uusia näkemyksiä käyttämällä analyyttisen psykologian keinoja? Ainakin voimme yhdistää teon psyyken kollektiiviseen puoleen ja siten nähdä sen osana kulttuurista käsikirjoitusta. Pekka-Eric halusi nähdä itsensä yksin maailmaa vastaan, mutta huolellisempi tarkastelu paljastaa hänen tekonsa kollektiivisen luonteen: joukkosurma on kulttuurista perintöämme.

 

 

 

Seuraava sitaatti on hänen manifestinsa loppukappale. Mutta tässä ei puhu Pekka-Eric vaan kollektiiviseen psyykeen, arkkityypin tuhoavaan puoleen samaistunut ego:

 

”Ja muistakaa että tämä on minun sotani, minun ideani ja minun suunnitelmani. Älkää syyttäkö ketään muuta teostani kuin itseäni. Älkää syyttäkö vanhempiani tai ystäviäni. En kertonut kenellekään suunnitelmistani ja pidin aina ne omassa mielessäni. Älkää syyttäkö elokuvia, joita katson, musiikkia jota kuuntelen, pelejä joita pelaan tai kirjoja joita luen. Ei, niillä ei ole mitään tekemistä tämän kanssa. Tämä on minun sotaani: yhden miehen sotaa ihmisyyttä, hallituksia ja heikkomielisiä massoja vastaan! Ei armoa maapallon saastalle! INHIMILLISYYS ON YLIARVOSTETTUA! On aika laittaa LUONNONVALINTA & SOPEUTUVIMPIEN SELVIYTYMINEN takaisin raiteilleen! Jokaiselle se minkä hän ansaitsee.”

 

Seuraavaksi puran videon käsikirjoitukseksi. Sitten käsittelen riskitekijöitä Pekka-Ericin tapauksessa Verlindenin, Hersenin ja Thomaksen tutkimuksen mukaan. Etsin myös yhteyksiä luomismyytteihin ja erityisesti keskeytettyyn luomiseen, joka on monen luomismyytin elementti, kun puhutaan ihmisen luomisesta. Käsittelen videon symboliikkaa, ja yritän osoittaa, että video on nykyaikainen, negatiivinen mandala – negatiivisen individuaation symboli, negatiivinen itsen kuva.

 

Käsikirjoitus Jokela High School Massacre -videoon

 

Tiedoston nimi: Jokela High school Massacre

Musiikki: Stray Bullet

Kesto: 00.01.17

 

1. Mustaa.
2. Jokelan koulu ilmestyy.
3. Koulu räjähtää palasiksi, fragmentoituu.
4. Mies ilmestyy. Tähtää pistoolilla. Kuva on värjätty punaiseksi.
5. Mies aseen kanssa, hiukan eri kulma, kuva myös punainen.
6. Mustaa.

 

          Väkivallan riskitekijät

 

Verrattuna muihin kouluissa tapahtuneisiin joukkosurmiin Pekka-Ericin tapaus on erilainen. Pekka-Eric oli vanhempi, hänen tekonsa oli poliittinen – ei henkilökohtainen kosto – ja hän tappoi itsensä. Verlinden, Hersen ja Thomas ovat tutkineet yhdeksän tapausta USA:ssa. Kaikki heidän tutkimansa tapaukset sattuivat pienissä kaupungeissa eikä niihin liittynyt jengejä, huumekauppaa tai muita aikaisemmin tunnistettuja riskitekijöitä. Tekijät olivat kaikki keskiluokkaisia poikia, joilla ei ollut rikollista taustaa.

 

Vuosina 1996–2000 USA:ssa tapahtui keskimäärin viisi joukkosurmaa vuodessa (Verlinden ym. 2000). Kuitenkin tapaukset ovat harvinaisia. Suomessa on ollut kaksi useamman uhrin vaatinutta koulusurmaa. Tapaukset saavat aina valtavan mediahuomion. Tekijät ovat olleet poikia, joten tapausten yhteyttä maskuliinisuuteen ja maskuliiniseen väkivaltaan on tutkittu Suomessakin (Lindström, Nurmi, Oksanen & Räsänen 2010). Ei kuitenkaan ole selvää, edustavatko tapaukset tietynkaltaista väkivaltaa, jolla olisi yhteisiä piirteitä ja näin ollen ennustettavuutta.

 

Verlinden, Hersen ja Thomas käyttävät riskitekijäanalyysiä, ja he ovat erottaneet viisi elementtiä: yksilölliset tekijät, perhetekijät, koulu- ja kaveritekijät, sosiaaliset tekijät ja situationaaliset tekijät. Yksittäisissä tapauksissa on myös otettava huomioon perheen ja koulun vuorovaikutusmalleja, kehityksellisiä polkuja ja suojelevia tekijöitä.

 

Pekka-Ericin kohdalla riskitekijät ovat seuraavanlaiset:

 

Yksilölliset tekijät

Pekka-Eric oli ujo ja syrjäänvetäytyvä. Häntä oli kiusattu useita vuosia. Hänellä oli psykiatrinen kontakti ahdistuksen vuoksi, ja hän oli käyttänyt jotakin lääkitystä. (Voiko lääkitys altistaa psyyken kollektiivisille sisällöille?) Hän oli älykäs ja kiinnostunut politiikasta ja historiasta. Hän kokeili useita poliittisia maailmankatsomuksia, muttei löytänyt niistä itselleen sopivaa filosofiaa. Hänen lempinimensä oli Kommunisti-Pekka. Hän oli yksinäinen. Hänellä ei ollut väkivaltaista taustaa. Emme tiedä hänen temperamentistaan tai impulsiivisuudestaan. Hän ei käyttänyt alkoholia tai huumeita. Hänen manifestinsa perusteella voisimme olettaa narsistisia ongelmia, huonon itsetunnon ja grandiositeetin vaihtelua.

 

Perhetekijät

Hänen perheensä muutti Helsingistä pieneen kaupunkiin, koska Pekka-Ericillä oli vaikeuksia koulussa. Hänen isänsä on muusikko, ja hänellä on pikkuveli. Veljeään kohtaan hän oli ystävällinen. Hänen äitinsä osti hänelle Ted Kaczynskin kirjan (Poliisin tutkintamateriaali 2008). Muuta tietoa perheestä ei juurikaan ole ollut julkisuudessa. Poliisin tutkintamateriaalin kuvista välittyy vaatimaton elämäntapa. Pekka-Ericin vanhemmat eivät ole eronneet. Mitkään julkisuuteen saatetut tekijät perhetaustasta eivät paljasta selkeitä syitä Pekka-Ericin tuhoavalle teolle. Voimme olettaa, että jollakin tavalla Pekka-Eric kantaa perheensä arvoja – kuten me kaikki – ja on saattanut kostaa heidän kaikkien puolesta. Korostan tämän ajatuksen spekulatiivista luonnetta. Haluan sen silti mainita, koska yhteiskunnassamme, jossa jokainen on vastuussa vain itsestään, on tabu edes väittää yksilön olevan kytkettynä läheisiinsä.

 

Koulu ja kaverit

Pekka-Eric oli hyvä oppilas. Hänellä ei ollut kovin läheisiä ystäviä. Jotkut hänen ystävistään olivat huomanneet koventuneita asenteita muutamien kuukausien ajalta. Häntä luonnehdittiin erilaiseksi. Tämänkaltainen sosiaalinen syrjäytyminen yhdistettynä psykologisiin ongelmiin on yksi tavallisimmista riskitekijöistä kouluampumistapauksissa. Hän tapasi koulun terveydenhoitajaa useita kertoja, mikä olisi myös voinut olla suojeleva tekijä. Terveydenhoitaja oli kuitenkin yksi Pekka-Ericin uhreista.

 

Sosiaaliset tekijät

Perheessä ei ollut aseita. Pekka-Eric hankki käsiaseen laillisin keinoin. Aikaisempaa kokemusta aseista tai ampumisesta hänellä ei ollut. Hän omisti aseensa vain viikon ajan, joten harjoittelumahdollisuudet olivat rajalliset. Hän piti tietokonepeleistä ja heavy metal -musiikista. Hän oli aktiivinen internet-keskusteluissa, ja hänen toinen maailmansa oli siellä. Hänellä oli myös kansainvälisiä yhteyksiä, pääasiassa henkilöiden kanssa, jotka olivat kiinnostuneita koulusurmista ja ääriliikkeistä. Myös sukupuoliroolit ja kulttuuriset normit, kulttuurinen käsikirjoitus maskuliiniselle väkivallalle, ovat eräs riskitekijä. Miehelle on olemassa kulttuurinen odotus ratkaista eristäytyminen väkivallalla. Myös kosto saattaa olla osa miehistä käsikirjoitusta.

 

Situationaaliset tekijät

Kesän aikana Pekka-Ericillä oli virtuaalinen rakkaussuhde. Hän oli rakastunut eurooppalaiseen prinsessaan, jota kiehtoivat väkivaltaiset, nuoret miehet. Lokakuussa 2007 hän torjui Pekka-Ericin. Rakkaussuhteessa tapahtui valtava pettymys melko lähellä Main Strikea (Sillantaus 2008). Tämänkaltainen pettymys on myös tavallinen riskitekijä. Hän oli päättänyt iskeä Lokakuun vallankumouksen muistopäivänä, hän kirjoitti manifestinsä maaliskuun ja marraskuun välisenä aikana 2007.

 

Uusin tutkimus pyrkii löytämään kulttuurisia ja kollektiivisia väkivallan elementtejä enemmän kuin profiloimaan ja etsimään yksilöitä, joilla olisi korkea riski käyttää väkivaltaa.

 

Luominen ja tuho

 

Useat yksityiskohdat Pekka-Ericin tarinassa viittaavat luomismyytteihin. Hän käytti pseudonyymiä NaturalSelector89. Hän otti valitsijan roolin, joka myyttisesti sisältää sekä luovan että tuhoavan puolen. Hän on omassa universumissaan jumala, jolla on valta valita eloonjäävät, ja ne, jotka ansaitsevat kuolla. Kun jumala ei ole tyytyväinen luomistyönsä tuloksiin, hän tuhoaa kaikki. Pekka-Eric samaistui kollektiiviseen tuhoajan rooliin fantasioidessaan joukkosurmasta.

 

Pohjoismaisen mytologian sävy on erityisen tumma: jumalat tietävät, että suuri taistelu on tulossa eivätkä he selviydy siitä. He tietävät oman kohtalonsa. Guggenbuhl-Craig (1980) kutsuu tätä taustadepressioksi. Tämä tumma sävy liittyy myös Pekka-Ericiin: hän tiesi kohtalonsa. Hän oli päättänyt tappaa itsensä. Itsetuho oli läsnä alusta lähtien: video alkaa mustasta ja päättyy mustaan.

 

Videon toinen kuva on Jokelan koulurakennuksesta. Se räjähtää, fragmentoituu, ja räjähdys paljastaa Pekka-Ericin. Voimme nähdä hänet tuhon takana. Hän on nyt enemmän kuin yksilöllinen historiansa tai aikaisempi identiteettinsä. Nyt voimme todella nähdä hänet, valitsijan. Voimme nähdä sen, joka oli piilossa kuukausia.

 

Kun jumalat yrittivät luoda ihmisiä, he epäonnistuivat usein. Marie-Louise von Franz kirjoittaa abortatiivisesta, keskeytetystä luomisesta. Abortatiivinen luominen ei viitaa kosmiseen maailmaan vaan useimmiten ihmisen luomiseen. Joskus epäonnistumiset synnyttivät ihmisiä, jotka olivat liian lähellä eläintä, liian alhaisia (von Franz 1972/1995).

 

Kun jumalankaltainen Pekka-Eric haluaa tuhota robotteja, hän taistelee sisäistä pelkoa vastaan – sitä vastaan, että hän itse olisi robotti. Hän haluaa tuhota sisäisen maailman, jossa hän on alhainen, epäonnistunut, robotin kaltainen ihminen. Hän yrittää tehdä sen tuhoamalla ulkoista. Luomismyyteissä kuvataan uudelleen luominen tuhon jälkeen. Pekka-Ericin mielessä on saattanut olla toivo uudelleen luomisesta – hän jätti jälkeensä manifestin ja ehkä hän toivoi, että osa ihmisistä seuraisi häntä ja taistelisi vallankumouksen puolesta.

 

Von Franz kirjoittaa individuaation mahdollisuudesta ja sen epäonnistumisesta (von Franz 1977/1990). Hän kertoo persialaisen tarinan Hatimista, joka etsii tyhjyyden linnaa. Kun Hatim vihdoin pääsee linnaan monien esteiden jälkeen, hänen täytyy osua papukaijaan jousella ja nuolella päästäkseen ulos. Hatim ampuu eikä osu. Hän kivettyy jaloistaan. Hän ampuu toisen kerran ohi ja kivettyy lantioon asti. Kun hän ampuu kolmannen kerran, hän sulkee silmänsä ja sanoo: Allah on suuri! Hatim osuu lintuun ja pelastaa sekä itsensä että muut, jotka olivat jo kivettyneet ennen häntä. Tämän kivettymisen von Franz tulkitsee negatiivisena individuaationa. Hän kirjoittaa, että ”individuaation prosessi tapahtuu aina. Mutta onko se tuhoava vai positiivinen, riippuu tietoisesta asenteestamme” (von Franz 1977/1990).

 

Pekka-Eric oli tietoinen teostaan. Hän näki sen osana vallankumousta. Hän ei hakenut henkilökohtaista kostoa ketään yksilöä kohtaan – teko oli filosofisesti perusteltu. Hän valitsi uhrinsa sattumanvaraisesti. Olkoonkin, että hänen manifestinsa on enemmän arkaainen ja profetian kaltainen kuin intellektuaalinen. Tekonsa kautta hän halusi pelastaa tärkeämmän osan itseään – ei egoa, vaan arkkityyppisen, jumalankaltaisen transsendentin identiteetin.

 

Kivettymisen yhteydessä von Franz tuo esiin Jungin käsityksen modernista massaihmisestä – roboteista! – sama ilmaisu, jota Pekka-Eric käytti kuvatessaan alempia ihmisiä ja heidän asenteitaan, ihmisiä, jotka ansaitsevat kuolla. Individuaation vastakohta on tulla robotiksi tai patsaaksi. Tämän tunteen olla robotin kaltainen täytyi olla sellainen, jonka Pekka-Eric itse oli kokenut. Tässä voisi olla projektio, jota hänen perheensä tai kulttuurinen ilmapiiri on jollain tavalla tukenut: olla erikoinen, ei kuulua joukkoon – ”attacks towards relating.”

 

Itsen puolustusmekanismit esiintyvät normaaleissa olosuhteissa toimivan egon yhteydessä. Ne huolehtivat itsesäätelystä ja sisäisen/ulkoisen välittävistä funktioista. Mutta kun puolustusmekanismi organisoituu trauman ympärille, kaikki suhteet ulkoiseen maailmaan nähdään puolustusmekanismin läpi. ”Mikä oli tarkoitettu puolustukseksi traumatisoitumista vastaan, tulee valtavaksi vastukseksi kaikelle vartioimattomalle, spontaaneille itsen ilmauksille maailmassa. Ihminen selviytyy, muttei voi elää luovasti. Psykoterapia tulee välttämättömäksi.”  (Kalsched 1996,4.)

 

Itsen puolustusmekanismi voi tuottaa paranoidin kuvan maailmasta. Tästä kuvasta tulee traumatisoituneen henkilön paradigma. Tällainen henkilö näkee maailman ja muut ihmiset vääristävän peilin läpi. Estääkseen syvimmän ahdistuksen, jota ihminen voi kokea, itsen puolustussysteemi tulee ”pelastamaan”. Tämä arkkityyppinen systeemi on arkaaisempi ja tuhoavampi kuin tavallisemmat egon puolustusmekanismit. Äärimmäisissä tapauksissa puolustukseksi tarkoitettu mekanismi voi aiheuttaa murha-/itsemurhaimpulssin toteutumisen.

 

Peilikuvia ja kaksoismerkityksiä

 

Jokelan koulun kuva on kahdentunut videossa. Se heijastuu vedenpinnasta. Koululla on kaksoismerkitys. Se ei ole ainoastaan realistinen koulurakennus. Se on näyttämö, jolla tragedia näytellään. Se on symbolinen universumi, jossa Pekka-Ericiä nöyryytettiin ja jossa hän tulee kirkastumaan. Koulusta tulee globaali, julkinen näyttämö, jolla Pekka-Eric on traaginen sankari. Kahdentunut kuva koulusta vaatii vastineekseen kahta kuvaa Pekka-Ericistä. Hänen vallankumouksensa tapahtuu reaalitodellisuudessa, mutta hän taistelee myös symbolisessa ja myyttisessä maailmassa. Myös musta toistuu.

 

Videon maisema on depressiivinen. Elämän moninaisuus on eliminoitu. Se on mielen erämaa, joutomaa. Kolme elementtiä oli kaikki mitä tarvittiin. Ne ovat täynnä merkitystä ja ne kaikki toistuvat. Ne eivät kuitenkaan draamallisessa mielessä kehity tai muutu, vaikka ne toistuvatkin. Video ei ole tarina kehittymisestä. Se on väite. Mustien kehysten välissä on vain Jokelan koulu ja Pekka-Eric. Video esittelee tapahtumapaikan ja päähenkilön, ja siinä mielessä se täyttää ensimmäisen näytöksen tunnusmerkit. Toinen näytös tapahtui koululla: toiminta, vallankumous. Kolmas näytös tapahtuu edelleenkin: mediassa, tutkimuksissa, uhrien omaisten ja ystävien mielissä. Tämä essee on osa kolmatta näytöstä. Samoin Pekka-Ericin jättämä manifesti.

 

Mielestäni video on kuitenkin enemmän kuin ensimmäinen näytös. Se on symboli itsessään. Sen Pekka-Eric halusi jättää jälkeensä. Hän oli kokenut videontekijä – se oli perheen harrastus. Hänen isänsä julkaisi pian tapahtuman jälkeen Internetissä videon For our son. Koulussa Pekka-Eric teki videokoosteen maailman uskonnoista.  Hän päätyi ateistiseen ratkaisuun ja oli kriittinen suuria uskontoja kohtaan. Ateismi on eräs teemoista, joista keskustellaan kouluampumisten yhteydessä Internetin keskustelupalstoilla. Myös Martti Saari, joka ampui 10 ihmistä ja itsensä, kutsui itseään ateistiksi.

 

Videossa on voimakas tiedostamaton aspekti. Kaikki kahdentuu, kaikella on kaksoismerkitys. Kuvilla on useita tasoja, vaikka ne näyttävät samoilta. Jung kirjoittaa kuvien heijastuksista, joissa tiedostamaton voidaan kohdata. Kun tällainen tiedostamattoman heijastus tulee tunnistetuksi, se yhdistää voimansa tietoisen mielen kanssa. (Jung 1935–36/1977.)

 

Pekka-Ericin asento kuvissa kertoo myös jotakin. Hänellä on yleisö. Hän poseeraa kansainväliselle medialle, faneilleen, isälleen ja äidilleen – itselleen. Hän poseeraa kuten muutkin kouluampujat, mallin mukaan. Yleensä julkkikset ja kuuluisat ihmiset poseeraavat. Tavalliset ihmiset asettuvat kuvattavaksi elämänsä käännekohdissa: häissä, valmistujaisissa, hautajaisissa, juhlapäivinä, voiton hetkillä… Tämä on iso päivä Pekka-Ericille. Massamurha tekee hänestä ja hänen perheestään kuuluisan.

 

Video on uudestisyntyneen negatiivisen identiteetin symboli. Vanha Pekka-Eric on kuollut, uusi syntyy koulu-universumin tuhosta. Koko maailma näkee hänet verenpunaisena, ase kädessään. Ja vaikka ego kuoleekin, kuten pohjoismainen jumala, pelastuu transsendentti identiteetti kansainvälisessä kuuluisuudessa.

 

Nykyaikainen, negatiivinen mandala

 

Olemme tottuneet ajattelemaan mandalaa itsen symbolina. Jungilaisessa diskurssissa se yhdistetään individuaatioon. Mandalan symboliikka esittää autonomisen psyykkisen faktan. Mandaloita esiintyy kaikissa kulttuureissa. Niitä ei ole kytketty tiettyyn materiaaliin tai tekotapaan; niitä tehdään hiekasta, niitä maalataan. Ne ovat yleensä maagisia ympyröitä. Ne voivat esiintyä taiteessa erilaisissa muodoissaan. Jung kuvaa erään mandalan funktioista. Ne näyttävät ilmestyvän silloin, kun jotakin epätavallista tapahtuu ihmisen elämässä tai kun elämä on umpikujassa. (Jung 1935–36/1977.)

 

Minä tulkitsen Pekka-Ericin videon nykyaikaisena, negatiivisena mandalana. Se on epäilemättä itsen symboli. Se näyttää itsen tuhoavan puolen. Se toimii kuten mandala – se keskittää Pekka-Ericin negatiivisen identiteetin. Vaikka se ei ole perinteinen pyhä ympyrä eikä sillä ole neljää elementtiä, kuten mandaloilla yleensä, sen funktio on sama. ”Mandalan symboli tarkoittaa täsmällisesti pyhää paikkaa, temenos, joka suojelee persoonallisuuden ydintä.” (Jung 1935/1977, 410.)Pekka-Ericin videolla on ympyrämäinen, sulkeutunut rakenne. Musta kehystää sitä ja sulkee kokonaisuuden.

 

Kun Pekka-Eric ilmestyy fragmentoituvan koulun takaa, koko kuva on värjäytynyt punaiseksi. Se kertoo, miten selfin tuhoava puoli on ottanut egon valtaansa. Pian hän lentää täyttämään kohtalonsa. Hän alkaa ampua viidentoista minuutin kuluttua.  Hän on Anti-Kristus, Saatana tai Shiva. Shiva ei tanssi ainoastaan luodakseen universumin, hän tanssii myös tuhotakseen sen.

 

Kuva Pekka-Ericistä on otettu hänen pienessä huoneessaan – voimme tunnistaa sen takana näkyvistä yksityiskohdista – mutta se ei ole vain hänen huoneensa. Se on transformoitunut. Hänen vihansa on kaikkialla, kaikki on verenpunaista. Se on hänen mielentilansa. Kuvassa Pekka-Eric itse on hyvin rauhallinen. Hän tietää, mitä tulee tapahtumaan. Hän todentaa oman uuden identiteettinsä.  Kaikki nöyryytykset ovat ohi. Mustuus kehystää kauhistuttavaa mandalaa. Alussa on pimeys, ja pimeys on oleva lopussa. Pohjoismaiset jumalat tiesivät kohtalonsa.

 

Alkemialliset päävärit ovat musta, punainen – ja valkoinen. Pekka-Ericin tarinassa ei valkoista ole, mutta tässä esseessä se on. Se on valkoinen viha Laurin tarinassa. Lauri on pystynyt mentalisoimaan vihansa. Hänen ei tarvitse tehdä massamurhaa todellisuudessa, vaikka hän fantasioi siitä. Lauri näyttää tien ulos. Hän ei ole psykopaatti, kuten ei ollut Pekka-Erickään. Se olisi helppo selitys meille ”normaaleille”. Heillä molemmilla oli fantasia useiden ihmisten surmaamisesta, mutta Pekka-Ericin täytyi elää se.

 

Jung analysoi unisarjaa tiedostamattomista figuureista, jotka ensin näyttävät olevan osa viihdyttävää varietee-esitystä, mutta esityksen takana on aggressio ja kauhu, dionyysinen mysteeri. Tämän alkuperäisen, primordiaalisen  psyyken näkeminen on kauhistuttava kokemus. Ihmiskunta uskoo paenneensa tätä kokemusta, kunnes taas uusi verilöyly tulee. Ja kaikki hyvää tarkoittavat ihmiset ovat hämmästyneitä, kun tämä tapahtuu. (Jung 1935–36/1977.)

 

Pekka-Eric on identifioitunut itsen negatiivisiin aspekteihin. Näemme, jos pystymme, arkkityypin tuhoavan puolen. Koska se on potentiaalisena meissä kaikissa, meidän täytyy nähdä se, kokea psyyke kokonaisuudessaan. Meidän on myönnettävä kykymme tuhota. Ymmärtämällä psyyken kollektiivisen puolen jungilainen lähestymistapa voi siirtää fokusta yksilöstä kollektiiviin. Voimme ymmärtää yksittäisen teon laajemmassa mielessä ja nähdä väkivallan ja destruktion kulttuurisen käsikirjoituksen; arkkityyppisen – meille yhteisen – kollektiivisen mallin yksilökeskeisen selityksen rinnalla.

 

 

 

 

Kirjallisuus

 

von Franz, Marie-Louise (1972/1995).Creation myths. Boston: Shambhala.

von Franz, Marie-Louise (1977/1990).Individuation in fairy tales. Boston: Shambhala.

Guggenbuhl-Craig, Adolf (1980).The emptied soul.On the nature of the psychopath.Putnam, Conn.: Spring Publications.

Jung, Carl Gustav (1935/1977). Tavistock lectures.Collected works, 18. London: Routledge and Kegan

Paul.

Jung, Carl Gustav (1935-36/1977).Individual dream symbolism in relation to alchemy.Collected works, 12. London: Routledge and Kegan Paul.

Kalsched, Donald (1996).The inner world of trauma.Archetypal defenses of the personal spirit.London: Routledge.

Lindström, Kauri; Nurmi, Johanna; Oksanen, Atte & Räsänen Pekka (2010). Jokelan ja Kauhajoen asukkaiden arviot koulusurmien yhteiskunnallisista syistä. Sosiologia, 47 (4), 270–285.

Merikallio, Katja(2008).  Koulusurmat. Lauri on mahdollinen joukkomurhaaja. Suomen Kuvalehti, 40 (7.10.).

Poliisin tutkintamateriaali (2008).

Sillantaus, Teppo (2008). Toisessa maailmassa. Helsingin Sanomat Kuukausiliite, 12.

Verlinden, Stephanie; Hersen. Michel & Thomas, Jay (2000). Risk factors in school shootings. Clinical Psychology Review, 20 (1), 3–56.

 

Verkkosivut

http://denver.rockymountainnews.com/shooting/report/columbinereport/pages/toc.htm

http://www.kewego.fr/video/iLyROoaft1ir.html

http://www.youtube.com/watch?v=WysOKigVZXc

http://www.youtube.com/watch?v=jLx72xdevsQ

http://da.wikipedia.org/wiki/Skolemassakren_i_Kauhajoki

 

 

Kirjoittajatiedot:

Harri Virtanen, TeM, psykoanalyyttikkokandidaatti (Jung Institut, Kööpenhamina), havirtain@gmail.com