Sankarimyytti on yleismaailmallinen, ihmisen mielessä toimiva malli. Myyttien avulla ihminen käsittää ympäröivän todellisuuden ja itsensä. Ne ohjailevat meissä olevia voimia ja impulsseja tiettyyn suuntaan. Suuri osa elokuvista, kirjoista, peleistä, saduista ja uskonnoista perustuu sankarimyyttiin. Media, mainokset ja urheilu hyödyntävät sankaritarinaa, koska se on kulttuurinen, yhteisesti jaettu malli. Sankarimyyttillä on myös kehityspsykologinen tehtävä: siirtymävaiheissa tarvitaan sankarin ominaisuuksia, jotta vanha voidaan jättää taakse ja uusi valloittaa. Joskus siirtymä epäonnistuu.
Steve Jobs on kiistatta sankari. Elämäkertatietojen perusteella voidaan olettaa, että Jobsin persoonallisuus oli narsistisesti rakentunut. Anders Behring Breivik loi sankarikuvastoa itsensä ja tekonsa ympärille. Samankaltaiset ainekset persoonallisuusrakenteissa johtivat hyvin erilaisiin tuloksiin Jobsin ja Breivikin kohdalla. Jobs ei koskaan eristäytynyt kuten Breivik. Suuruuden kuvitelma itsestä syntyy vain eristyksissä. Jobsin fantasia oli luova, Breivikin tuhoava. Jobsin fantasiaan liittynyt ideologia synnytti ennen näkemättömän bisneksen. Breivikin äärioikeistolainen maailmankatsomus johti joukkomurhaan. Hänen hihamerkissään oli teksti: The marxist hunter.
Individuaatiolla tarkoitetaan koko elämän mittaista persoonallisuuden kehitystä. Jokaiseen kehitysvaiheeseen liittyvät omat ominaispiirteensä ja riskinsä, ja kehitys voi kääntyä negatiiviseksi. Negatiivinen individuaatio tuottaa oman kuvastonsa ja symbolinsa kuten Breivikin tapauksessa. Jos siirtymä aikuisuuteen jää toteutumatta ja yksilön persoonallisuuden rakenne on narsistinen tai antisosiaalinen, on mahdollistavaarana, että fantasiasta kehittyy tuhoava. Silloin manipulatiivisen, vahingoittavan tai aggressiivisen käyttäytymisen päämäärä on aiheuttaa toisille sama kokemus pelosta, hylkäämisestä, kauhusta tai petoksesta kuin yksilö on itse lapsuudessaan kokenut. Vihasta vanhempia, maailmaa, jumalaa tai itseä kohtaan tulee psyyken keskeinen motivaatiojärjestelmä.
Länsimaissa aikuisuuteen siirtyminen on yleisesti pitkittynyt. Sen katsotaan tapahtuvan 12 –21 ikävuoden välissä, mutta se voi tapahtua paljon myöhemmin. Tässä siirtymässä sankarin astuminen mielen näyttämölle on tärkeää. Jos siirtymää ei tapahdu, yksilö jää fantasiamaailmaan, riippuvaiseksi edellisestä kehitysvaiheesta. Todellisuus ei koskaan tunnu tyydyttävältä, oikeisiin elämän haasteisiin ei koskaan vastata – fantasiassa ja hoivamaailmassa pysyminen ovat kiehtovampia vaihtoehtoja.
Kulttuurista, joukkosurman käsikirjoitusta toteuttavat alle kolmikymppiset miehet. Siirtymä aikuisuuteen on heidän kohdallaan epäonnistunut.
Sankarin mytologisessa elämässä on usein kaksoisvanhemmuuden teema (vrt . Herakles, Jeesus). Oikeilla vanhemmilla ei ole merkitystä tai toinen vanhemmista puuttuu (vrt. Jobs ja Breivik). Teeman keskeinen asema myytissä viittaa siihen, että oikeassa elämässä vanhemmuudessa menee aina jokin pieleen. Psykologinen kehitys on parhaassakin tapauksessa riskialtista, haavoittuvaa ja traumaattista. Herakleen tarinan alkulähde ja urotekojen taustavaikuttaja oli Hera, Zeuksen puoliso, joka vihasi Heraklesta.
Anders Behring Breivik kertoi psykiatreille toivovansa, ettei hänen äitinsä tulisi oikeussaliin, koska äiti on ainoa, joka voisi provosoida hänen tunteitaan. Äiti on hänen Akilleen kantapäänsä. Breivik kaavailee manifestissaan tulevaisuuden yhteiskuntaa, jossa avioerotilanteessa lapset annettaisiin automaattisesti isälle. Oikeudessa hän kertoi lapsuutensa olleen onnellinen ja normaali. Breivikin biologinen isä kävi pojastaan huoltajuustaistelun oikeudessa, mutta hävisi. Äiti on sanonut haastattelussa toivoneensa pojastaan lääkäriä tai poliisia. Breivik teki joukkosurman valepoliisina.
Narsistisen ja antisosiaalisen persoonallisuuden on todettu olevan yhteydessä rikolliseen käyttäytymiseen. Yhdysvaltalainen oikeuspsykologi Stephen Diamond kutsuu näiden yhdistelmää psykopaattiseksi narsismiksi. Saman yhteyden on havainnut vakavia persoonallisuushäiriöitä tutkinut Otto Kernberg, joka kirjoittaa pahanlaatuisesta narsismista. Persoonallisuushäiriö voidaan käsittää psykologisen kehityksen pysähtymisenä ja vääristymisenä. Diamond näkee myös depression äärimmäisen väkivallan takana: välttääkseen tyhjyyttä yksilö tarvitsee jatkuvaa jännitystä ja adrenaliinipurkauksia. Tietynlainen persoonallisuusrakenne tulee riippuvaiseksi lain rikkomisesta, raivosta, riskinotosta, päihteistä tai väkivallasta.
Sankarin täytyy kohdata seksuaalisuus, väkivalta, aggressio, ikääntyminen ja sairaudet. Hänen täytyy oppia luopumaan ja kestämään pettymyksiä. Usein sankari taistelee lohikäärmettä vastaan. Sankari edustaa energiaa, joka tappaa lohikäärmeen, jotta elämä voisi jatkua eteenpäin. Sankarimyytin teemat ovat tuttuja viimeaikaisesta yhteiskunnallisesta keskustelusta: vanhemmuus, huoltajuus, väkivalta, kuolema – ylipäätään elämän suuret eettiset ongelmat.
Yleisöä kiinnostavat negatiiviset sankarit. Sekä arkielämässä että tarinoissa kohtaamme enemmän negatiivista individuaatiota kuin täydellisiä kehitystarinoita. Kun tuhoavaan fantasiaan yhdistyy ideologinen ulottuvuus, seuraukset voivat olla Norjan joukkomurhan kaltaisia. Sankaritarinoissa kohdataan epätäydellisen maailman ja ihmisyyden haasteet. Sankarimyytin merkitys on siinä, että se tekisi todellisuudesta fantasiaa houkuttelevamman.
Nämä pohdinnat eivät kuulu vain mielenterveystyön tai oikeuspsykiatrian piiriin. Samat voimat, jotka toimivat ääri-ilmiöissä, toimivat myös meissä. Me luomme hirviöt.