Hyvä professori. Me olemme masentuneita – mutta syystä! Te tarjoatte lääkettä pitkäaikaiseen alakuloon (dysthymia) ja jopa huonoon itsetuntoon (HS 30.1.2017). Kerrotte, että jotkut saattavat pitää masentuneisuutta osana persoonallisuuttaan. Kyllä! Mihin unelmaan, ellei lääketehtailijan, kuuluu ajatus elämästä ilman murheita ja alakuloa? Millainen ihmiskäsitys on tämän tarjouksen takana?

Sanotte, että ”alituinen alakulo voi olla oire sairaudesta, josta moni kärsii tietämättään.” Meillä on hyviä syitä alakuloon. Yleismaailmallinen tilanne kärjistyi muutamassa kuukaudessa. Kollektiivinen huoli kasvoi valtavasti. Meillä on myös hyviä syitä nauttia elämästä ja kokea, että elämme. Mutta meillä ei ole yhtään hyvää syytä lääkitä tätä ihmisenä olemisen peruskokemusta.

Hyvä professori. Ei ole lääkettä, joka parantaisi huonon parisuhteen. Tai työttömyyden. Ei ole lääkettä, joka auttaisi meitä tekemään oikeita päätöksiä. Ei myöskään ole itsetuntoa parantavia lääkkeitä. Eikä lääkkeitä, jotka estäisivät meitä näkemästä ympäristötuhoja tai epäoikeudenmukaisuutta.

Sanotte, etteivät nämä tarjoamanne lääkkeet aiheuta riippuvuutta – niistä on vain tavattoman vaikea päästä eroon. Sanotte, että sivuvaikutuksia saattaa olla. Mutta silti kannattaa hakea lääkitys sairauteen, jota ei tavallinen lääkäri edes tunnista, mutta varmasti lääkitsee mielellään, koska muuta keinoa hänellä ei ole! Eikä ole teilläkään. Sanotte, että lääkitys tehoaa jopa paremmin kuin psykoterapia.

On se kumma, miten vähän lääkkeettömiä hoitoja puolustetaan. Toisaalta teidän arvovaltaista näkemystänne, hyvä psykiatrian professori, on vaikea lähteä vastustamaan. Rohkenen kuitenkin yrittää.

Ihmisillä on vaistonvaraisia keinoja hoitaa tätä alakuloa. He kävelevät, käyvät metsässä, harjoittavat liikuntaa, puhuvat, hakevat pieniä nautintoja, harrastavat seksiä. Joku kertoi menevänsä sänkyyn peittojen alle kolmeksi päiväksi, kun masennus nostaa päätään. Joku harrastaa kulttuuria. Jos kyky nauttia elämästä katoaa radikaalisti ja toivottomuus lisääntyy, he hakeutuvat terapiaan. Ja terapiassa kyllä löydetään lääkkeettömiä keinoja tulla toimeen tämän salaperäisen sairauden kanssa, jota elämäksi myös kutsutaan.

Minä valitsen ihmisenä olemisen, en vain sen kohokohtia, en vain hyvää oloa ja hyvää mieltä ja katkeamatonta tyydytystä. Haluan nähdä asiakkaitteni kanssa myös notkoihin ja varjopaikkoihin.