Kaksi Jungin kirjettä

Kun Gerhard Adler, joka toimitti kirjat Jungin kirjeistä, oli poistanut puhtaasti julkaisutoimintaa tai käytännöllisiä asioita koskevat kirjeet, työstettäväksi jäi 1600 kirjettä. Niistä tehtiin kaksi julkaisua, Letters 1906-1950 ja Letters 1951-1961. Sen lisäksi on julkaistu Freudin ja Jungin kirjeenvaihto, Freud-Jung Letters.

Kirjeissään Jung keskustelee aikansa tiedemiesten ja teologien kanssa, mutta myös kollegojensa ja ensimmäisen polven jungilaisten sekä eri puolelta maailmaa olevien ihmisten kanssa. Monet kysyvät häneltä neuvoa. Varsinkin viimeisinä vuosinaan hän pohtii kristinuskon merkitystä. Objektiivinen psyyke tiedostamattoman synonyyminä tulee kirjeissä voimakkaasti esille, samoin järkkymätön kokemus individuaatiosta. Vuonna 1948 hän kirjoittaa eräässä kirjeessään: “Individuation doesn’t isolate, it connects.” Jung ei tarkoittanut individuaatiolla individualismia. Individuaatio ei tapahtunut eristyksissä. Se on yhteisöllinen prosessi.

Suomensin kaksi kirjettä, joissa nämä teemat näkyvät.

16. elokuuta 1960

Hyvä Herra C. Smith

Miksi ette voi ymmärtää, että terapeuttinen tapahtuma on elinvoimainen prosessi, jota minä kutsun individuaatioksi? Se tapahtuu objektiivisesti, ja se on se prosessi, joka auttaa potilasta, eikä enemmän tai vähemmän kompetentti tai tyhmä analyytikon tulkinta.

Parasta, mitä analyytikko voi tehdä, on olla häiritsemättä prosessin luonnollista kehitystä. Minun niin kutsutut näkemykseni ovat vain surkeita välineitä yrittää sanoin kuvailla tätä erittäin mystistä transformaation prosessia eivätkä ne palvele mitään muuta tarkoitusta kuin sen luonteen kuvailua.

Prosessissa on kysymys kokonaiseksi tulemisesta tai integraatiosta, eikä se ikinä voi tapahtua sanojen tai tulkintojen avulla, vaan ainoastaan Psyyken oman luonteen vuoksi. Kun sanon Psyyke, tarkoitan jotain tuntematonta, jolle annan nimen Psyyke. On olemassa ero hypoteesin ja hypostaasin välillä. Minun hypoteesini on, että kaikki psyyken tuotokset, jotka viittaavat uskonnollisiin näkemyksiin, ovat vertailtavissa, koska ihmismieli on perustavanlaatuisesti samankaltainen. Tämä on tieteellinen hypoteesi. Gnostilainen, jollaiseksi Buber minua väittää, ei luo hypoteesia vaan hypostaasin tehdessään metafyysisiä väittämiä.

(…)

Sincerely yours, C.G.Jung

 

 25. huhtikuuta 1952

Hyvä rouva Ernsthausen

Olen lukenut yksityiskohtaisen kirjeenne tarkasti. En ole filosofi vaan lääkäri ja empiristi. Tutkin psykologiaa ensisijaisesti tieteenä ja toissijaisesti psykoterapeuttisena instrumenttina. Koska neuroosi on asenteeseen liittyvä ongelma, ja koska asenne on riippuvainen tietyistä dominanteista tai perustuu niihin, äärimmäisiin ja korkeimpiin ideoihin ja periaatteisiin, voidaan asenteissa olevaa ongelmaa luonnehtia uskonnolliseksi. Tätä tukee se tosiasia, että uskonnolliset aiheet ilmestyvät unissa ja fantasioissa ilmiselvästi säädelläkseen asenteita ja palauttaakseen häirityn tasapainotilan. Nämä kokemukset pakottivat minut ottamaan uskonnolliset kysymykset huomioon, tai paremminkin tutkimaan uskonnollisten väittämien psykologiaa lähemmin. Päämääräni on paljastaa psyykkiset tosiasiat, joihin uskonnolliset väittämät viittaavat. Minulle on selvinnyt, että kun arkkityyppinen sisältö ilmenee spontaanisti unissa, niin sillä on säännönmukaisesti numinoosi ja parantava vaikutus. Ne ovat ikiaikaisia psyykkisiä kokemuksia, jotka usein antavat potilaalle pääsyn suljettuihin uskonnollisiin totuuksiin. Tämän olen myös itse kokenut.

Olen varsin kaukana ajatuksesta ”pelastua itse”, koska olen täysin riippuvainen siitä, tuleeko tällainen kokemus tielleni vai ei. Olen samassa tilanteessa kuin Saulus, joka ei tiedä mitä hänelle tapahtuu Damaskoksen tiellä.  Jos mitään ei tapahdu, hänestä ei koskaan tule Paavalia. Hänen pitäisi jatkaa kristittyjen vainoamista, kunnes ilmoitus lopulta murskaisi hänet. Niin se tapahtuu potilailleni ja niin se tapahtui minulle. Aivan kuten voin pidätellä, tai jopa pysäyttää, influxus divinuksen (mistä tahansa se tuleekaan) ennakkoluuloisilla mielipiteillä, voin myös sopivalla toiminnalla houkutella sitä lähemmäs, ja kun se tapahtuu, hyväksyä sen. En voi saavuttaa mitään väkisin, mutta voin tehdä kaiken sen puolesta enkä mitään sitä vastaan. Minulle psyyke on jotakin objektiivista, joka vaikuttaa tietoisuuteeni. Tiedostamaton (objektiivinen psyyke) ei kuulu minulle; olipa oikein tai väärin, minä kuulun sille. Tekemällä sen tietoiseksi, erottautumalla siitä, ja sillä tavalla objektivoimalla sen, voin integroida sen tietoisesti. Siten persoonallisuuteni on tullut täydeksi, kokonaiseksi,  ja on valmistautunut äärimmäiseen kokemukseen, mutta ei sen enempään. Se, mitä voi, mutta minkä ei tarvitse tapahtua tämän jälkeen, on tiedostamattoman spontaani toiminta, jota alkemistit Paraclesus, Boehme ja moderni tiedostamaton ovat symboloineet salamoinnilla.

Toivottavasti edellä oleva on vastannut kysymykseenne. Pahoittelen vastauksen viivästymistä. Ensin minun täytyi parantua flunssasta.

Yours sincerely C.G. Jung

 

 

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *